Mitä niin ihmeellistä tässä sienikastikkeessa on? Reseptin kannalta ei niin mitään. Mutta se maku. Se maku tuo mieleen lapsuuden. Se on itselleni yksi niistä turvaa ja lohtua tuovista mauista. Mummin sienikastiketta syödessä koko maailma on himpun verran parempi paikka. Pelkkä tuoksu on suora paluu lapsuuteen, mummin keittiön pöydän ääreen pelaamaan korttia papan kanssa ja odottelemaan herkkuja.
Kysyin päivänä yhtenä mummilta, että miten hän tarkalleen ottaen tekee tuon herkkuni. Ja se oli yksinkertaistakin yksinkertaisempaa. Ilmeisesti yksi suurimmista "salaisuuksista" on tuo pitkä kiehumisaika, maku on täysin eri jos pitää kattilaa liedellä vain sen 10 min. Tästä omasta versiostani kuitenkin puuttui "se jokin". Ehkä se on vain pään sisällä...että omassa keittiössä aivan sama ruoka ei vaan voi maistua samalta, varsinkin jos tietää, että se ei ole mummin itsensä tekemää. Vaikutusta saattoi olla myös sillä, että itse käytin jotain 10% ruokakermaa, ja mummin sienikastike on taatusti ehtaa kermaa. Minusta ainoa oikea tapa syödä tätä herkkua on keitettyjen perunoiden kanssa, vaikka sopisi varmasti pastakastikkeeksikin.
1 sipuli
sieniä (itse käytin 5 jumboherkkusientä)
n. 1rkl vehnäjauhoja
4 dl kermaa
voita
ripaus suolaa
(itse laitoin myös vähän mustapippuria)
Silppua sipuli ja paloittele sienet. Paista sipulisilppua hetki pannulla voissa, lisää sienet. Ripottele vehnäjauhot paistettujen sienten ja sipulien päälle, ja kaada ne kattilaan. Kaada päälle kerma. Anna kiehua 30 min ja lisää maun mukaan suolaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti